Melkoisen pimeää on aamulla, kun silmänsä avaa. Kömmin pedistä ja sytytän kynttilät olohuoneeseen ja keittiöön.
Laitan kahvin kiehumaan ja keitän puuroa. Mausteeksi otan pakkasesta hilloja.
Vasta tämän jälkeen olen valmis nostamaan rullaverhot ja kurkistamaan ikkunasta pimeään.
Kotitien varrella palaa muutama katuvalo. Ei yhtään ihmistä näkyvissä. Katson mittarista lämpötilan ulkona ja totean
lunta hieman satelevan.

Kahvi valmistuu ja puuro on keitelty. Hillat vielä puuroon ja kahvia kuppiin. Siirryn aamupuuron ja kahvin kanssa
tietokoneelle ja laitan sen päälle. Avaan koneelta Lapin Kansan nettisivut ja ryhdyn aamupalalle samalla ahmien
uutisia ja tapahtumia nettilehdestä.

Tänään Keminmaalle valitaan uusi kunnanjohtaja, mutta Paavo Väyrynen on luopunut ehdokkuudestaan.
Opetusministeri esittää koulutuspaikkojen radikaalia vähentämistä lapissa.
Haukiputaalla ravintolan henkilökunta on käyttänyt nyrkkejä ja vöitä häätäessään meluavia nuoria pois ravintolan edustalta.
Lentoyhtiö SAS:ltä odotetaan tänään synkkiä uutisia. Tiedossa on satojen, jopa tuhannen ihmisen potkut ja merkittäviä palkkojen alennuksia.
Kalle Palanderilla meinasi tulla tippa linssiin jäähyväislaskun jälkeen.
Kemijärvellä Suomen Keskusta tappelee luottamuspaikkojen jaosta.
Kreikan talouteen kymmenenmiljardin kiristyksiä.
Suuri osa uutisista hieman ikävän sävyisiä, mutta oli lehdessä muutama hieman mukavampikin uutinen.

Oho, ulkona on alkanut satamaan, lukiessani, lunta oikein kunnolla. Kohta pääsen taas lumitöihin. Eilen juuri
laitoin kolaani rautalankaviritelmän, jotta sillä voi vielä aurata pihan. Toivottavasti se kestää. Nythän sitten kohta
pääsen senkin testaamaan.

Jaahas, aamusuihku...
Kaadan itselleni uuden kupillisen kahvia. Voisiko radiosta tulla sopivampaa kappaletta, kuin "Kuinka sujuu multa maanantai, mateleva maanantai...",
jota Kolmas nainen -yhtye siellä lauleskelee. Niin tietysti, nyt minusta tuntuu siltä, että poistan koko blogikirjoitukseni.
Olkoon nyt vielä hetken valmistaudun ensin kauppaan lähtöön. Missä se kauppalappu nyt oikein on?
Pitänee kirjoittaa uusi. Mitähän siinä oikein oli?

Viimeöinä on ollut upeita tähtitaivaita. Olen tähyillyt taivaalta erilaisia tähtikuvioita, mutta en nimeltä muista, kuin ison Otavan.
Kyllä sellainen tähtitaivas on kaunis ja rauhoittava. Muutaman kerran on kettukin pyyhkäissyt hännällään taivasta ja paljastanut upeat värit
Revontulina. Niitä katsellessa ja ihastellessa katoaa ajantaju ja vähissä vaatteissa olen saattanut tuijottaa niitä kylmettymiseen asti.
Välillä on aurinkokin paistellut jossakin Suomutunturin takana luoden sieltä valonsa kajastusta. Erikoista, miksei se tule kunnolla näkyviin
tunturin takaa?

Rinteistä sammutettiin valot, joiden avulla on koko yö valmisteltu niitä sesongin alkamista silmälläpitäen. Päivä alkaa pikkuhiljaa
ja muuttuu pimeästä harmaaksi. Nyt näkee jo kuitenkin muutakin, kuin ne katuvalot. Poro näyttää rymistelevän etupihalla ja nyt takapihallakin kuuluu kellon kilinä. Joskus öisin olen herännyt poron koputellessa ikkunaani sarvillaan. Se on yrittänyt saada seinän vierestä jotakin syötävää lumen alta.

Taidan sulkea radion ja laittaa tietokoneen kiinni. Pukeudun lämpimästi ja teen lumityöt. Sitten sinne kauppaan.
Eiköhän tässä ole jo lörpötelty tarpeeksi. Vielä hetken puntaroin painanko julkaise nappia...  menköön.
Hyvää talven alkua kaikille.