Melkoisen pimeää on aamulla, kun silmänsä avaa. Kömmin pedistä ja sytytän kynttilät olohuoneeseen ja keittiöön.
Laitan kahvin kiehumaan ja keitän puuroa. Mausteeksi otan pakkasesta hilloja.
Vasta tämän jälkeen olen valmis nostamaan rullaverhot ja kurkistamaan ikkunasta pimeään.
Kotitien varrella palaa muutama katuvalo. Ei yhtään ihmistä näkyvissä. Katson mittarista lämpötilan ulkona ja totean
lunta hieman satelevan.

Kahvi valmistuu ja puuro on keitelty. Hillat vielä puuroon ja kahvia kuppiin. Siirryn aamupuuron ja kahvin kanssa
tietokoneelle ja laitan sen päälle. Avaan koneelta Lapin Kansan nettisivut ja ryhdyn aamupalalle samalla ahmien
uutisia ja tapahtumia nettilehdestä.

Tänään Keminmaalle valitaan uusi kunnanjohtaja, mutta Paavo Väyrynen on luopunut ehdokkuudestaan.
Opetusministeri esittää koulutuspaikkojen radikaalia vähentämistä lapissa.
Haukiputaalla ravintolan henkilökunta on käyttänyt nyrkkejä ja vöitä häätäessään meluavia nuoria pois ravintolan edustalta.
Lentoyhtiö SAS:ltä odotetaan tänään synkkiä uutisia. Tiedossa on satojen, jopa tuhannen ihmisen potkut ja merkittäviä palkkojen alennuksia.
Kalle Palanderilla meinasi tulla tippa linssiin jäähyväislaskun jälkeen.
Kemijärvellä Suomen Keskusta tappelee luottamuspaikkojen jaosta.
Kreikan talouteen kymmenenmiljardin kiristyksiä.
Suuri osa uutisista hieman ikävän sävyisiä, mutta oli lehdessä muutama hieman mukavampikin uutinen.

Oho, ulkona on alkanut satamaan, lukiessani, lunta oikein kunnolla. Kohta pääsen taas lumitöihin. Eilen juuri
laitoin kolaani rautalankaviritelmän, jotta sillä voi vielä aurata pihan. Toivottavasti se kestää. Nythän sitten kohta
pääsen senkin testaamaan.

Jaahas, aamusuihku...
Kaadan itselleni uuden kupillisen kahvia. Voisiko radiosta tulla sopivampaa kappaletta, kuin "Kuinka sujuu multa maanantai, mateleva maanantai...",
jota Kolmas nainen -yhtye siellä lauleskelee. Niin tietysti, nyt minusta tuntuu siltä, että poistan koko blogikirjoitukseni.
Olkoon nyt vielä hetken valmistaudun ensin kauppaan lähtöön. Missä se kauppalappu nyt oikein on?
Pitänee kirjoittaa uusi. Mitähän siinä oikein oli?

Viimeöinä on ollut upeita tähtitaivaita. Olen tähyillyt taivaalta erilaisia tähtikuvioita, mutta en nimeltä muista, kuin ison Otavan.
Kyllä sellainen tähtitaivas on kaunis ja rauhoittava. Muutaman kerran on kettukin pyyhkäissyt hännällään taivasta ja paljastanut upeat värit
Revontulina. Niitä katsellessa ja ihastellessa katoaa ajantaju ja vähissä vaatteissa olen saattanut tuijottaa niitä kylmettymiseen asti.
Välillä on aurinkokin paistellut jossakin Suomutunturin takana luoden sieltä valonsa kajastusta. Erikoista, miksei se tule kunnolla näkyviin
tunturin takaa?

Rinteistä sammutettiin valot, joiden avulla on koko yö valmisteltu niitä sesongin alkamista silmälläpitäen. Päivä alkaa pikkuhiljaa
ja muuttuu pimeästä harmaaksi. Nyt näkee jo kuitenkin muutakin, kuin ne katuvalot. Poro näyttää rymistelevän etupihalla ja nyt takapihallakin kuuluu kellon kilinä. Joskus öisin olen herännyt poron koputellessa ikkunaani sarvillaan. Se on yrittänyt saada seinän vierestä jotakin syötävää lumen alta.

Taidan sulkea radion ja laittaa tietokoneen kiinni. Pukeudun lämpimästi ja teen lumityöt. Sitten sinne kauppaan.
Eiköhän tässä ole jo lörpötelty tarpeeksi. Vielä hetken puntaroin painanko julkaise nappia...  menköön.
Hyvää talven alkua kaikille.

Eipä ole tullut viime aikoina oikein kirjoitettua, mutta nyt taas on syytä.

Viimeisten muutaman päivän aikana on tullut kyllä niin mustia uutisia (luetaan uudistuksia),

että olen epäillyt onko suomi jäänyt jonkun kannen alle minne inhimillisyydellä ei ole pääsyä.

Nokian irtisanomiset, Kuntien yhdistämissuunnittelu ja Armeijan säästöt eivät juuri mieltä ylennä.

Työttömiä tulee valtaisasti lisää ja palvelut tulevat heikkenemään, jos ei heti niin pikku hiljaa, mikäli uudistukset toteutuvat.

Jotenkin on ahdistuksen sekainen olo, kun pohtii näitä.  Tehokkuuden, tuottavuuden ja säästöt ovat niitä sanoja, joiden varjolla

voidaan suunnitella ja toteuttaa mitä vain. Viimepäivien päälle vielä pääministeri ilmoittaa,

että tämä vuosi on säästöjen vuosi ja säästöt tulevat tuntumaan jokaisella.

Luulen, että eniten näistä tulevat kärsimään vähävaraisimmat, kuten aina. Suomi on kuin pata, jota jatkuvasti hämmennetään.

Ei anneta hetkeksikään rauhaa kansalaisten yrittää saada asioita kohdalleen, vaan heti keksitään uusia vyön kiristys aiheita.

Annetaan lapselle tikkunekku ja otetaan se hetken päästä pois.

Sitähän tämä on!

Eräs amerikkalainen liikemies lähti lääkärin määräyksestä lomalle pieneen meksikolaiseen rannikkokylään. Ensimmäisen aamun kiireellinen puhelu toimistosta vei hänen yöunensa, ja hän käveli laiturille selvittelemään ajatuksiaan. Eräs kalastaja oli juuri kiinnittänyt pienen veneensä laituriin, ja veneessä oli useita suuria keltaevätonnikaloja. Mies kehui meksikolaisen kalojen hienoa laatua.

“Kauanko niiden pyytämiseen meni?” kysyi amerikkalainen.

“Ihan vähän aikaa”, vastasi kalastaja hämmästyttävän hyvällä englannin kielellä.

“Mikset sitten jää pyytämään lisää kalaa?” kysyi amerikkalainen.

“Minulla on jo riittävästi perheeni elatukseen ja ystävillekin” sanoi meksikolainen lastatessaan kaloja koriin.

“Mutta… mitä sinä sitten teet loppuajan?

Meksikolainen katsahti ylös ja hymyili. “Nukun pitkään, kalastan hiukan, leikin lasteni kanssa, vietän siestaa vaimoni Julian kanssa ja kävelen joka ilta kylälle, jossa siemailen viiniä ja soita kitaraa ystävien kanssa. Minulla on kovasti tekemistä, señor.”

Amerikkalainen naurahti ja ojensi ryhtiään. “Hyvä herra, minulla on liikkeenjohdon tutkinto Harvardista ja voin auttaa sinua. Sinun itäisi kalastaa enemmän ja ostaa tienesteillä suurempi vene. Ennen pitkää voit ostaa lisää veneitä ja lopulta omistaa kokonaisen kalastuslaivueen.”

Hän jatkoi: “Sinun ei kannata myydä saalistasi välittäjille vaan suoraan kuluttajille, ja sitten voit ostaa oman säilyketehtaan. Voisit johtaa tuotantoa, valmistusta ja jakelua. Sinun täytyisi tietysti muuttaa Maxico Cityyn ja myöhemmin Los Angelesiin ja lopulta ehkä New Yorkiin, jossa voisit johtaa yritystäsi ammattimaisesti.”

Kalastaja kysyi: “Mutta señor, miten kauan tähän menisi?”

Ja amerikkalainen vastasi: “10-20 vuotta, korkeintaan 25.”

“Mutta entä sitten, señor?”

Amerikkalainen sanoi nauraen: “Tässäpä onkin paras osuus. Kun aika on kypsä, voit järjestää osakeannin ja myydä koko yrityksen osakeannin ja rikastua. Ansaitsisit miljoonia.”

“Miljoonia, señor?” Mitä sitten?”

“Sitten voisit jäädä eläkkeelle ja muuttaa pieneen rannikkokylään, voisit nukkua pitkään, kalastella hiukan, leikkiä lasten kanssa, viettää siestaa vaimosi kanssa ja kävellä iltasella kylälle siemailemaan viiniä ja soittamaan kitaraa ystäviesi kanssa…”

Tämä on ilmeisesti alunperin eteläamerikkalainen kansantarina. Tämä versio ja suomennos on kirjasta Timothy Ferriss:4 tunnin työviikko.

 

Aikaa on kulunut yllättävästi  sitten viimeisimmän kirjoituksen.

Vihreys on tänäaikana ottanut voiton lumenalta paljastuneesta harmaudesta. Parvekkeeltani on voinut nauttia Leskenlehdistä, Sinivuokoista, Valkovuokoista, Narsisseista, Keltavuokoista, Orava ystävistä, Rusakoista ja upeasta linnunlaulusta (yötä päivää). Lämpimiä päiviä on ollut ja kaikenkaikkiaan on ollut oikein mukavan keväinen ilma.

Eduskuntavaalit käytiin ja kansa on puhunut. Perussuomalaisten iso jytky jysähti ja eduskunnassa on nyt moninkertainen määrä Perussuomalaisia kansanedustajia aikaisempaan verrattuna. Hallitusneuvottelut ovat kuumeisesti käynnissä ja isoimman puolueen puheenjohtaja Jyrki Katainen (kok.) johtaa neuvotteluja. Nyt kun Perussuomalaiset jättäytyivät pois neuvotteluista minusta tuntuu, että Katainen on hikisen tehtävän edessä, jotta turvallinen enemmistö eduskunnassa saavutettaisiin. Ministerisalkkujen jako sitten hieman myöhemmin on myös melko kiintoisaa nähdä.

Urheilussa on tapahtunut jotakin, jota on jo 16 vuotta nodotettu. Suomi on vuonna 2011 jääkiekon maailmanmestari toista kertaa. Jaloselle hieman naureskeltiin, jos ei julkisesti niin salassa, kun hän sanoi käsissään olevan valmentaja-aikansa paras maajoukkue. Joukkue kuitenkin taisteli kertatoisensa jälkeen takaa-ajoasemasta voittoon ja jossakin vaiheessa alkoi ajatus mitalista hiipiä mieleen. Mitali tuli ja vielä kultainen, jota vielä hieman extrasti kiillottaa voitto Ruotsista numeroin 6-1. Onko jääkiekossa enää parempaa, kuin voittaa toistamiseen loppuottelussa rakas naapurimaa Ruotsi. On toki urheilussa muutakin tapahtunut. Tampereen Pyrintö otti mestaruuden koripallossa ja Tamu suljettiin pois jalkapalloliigasta jne.

Oma elämäni on niin tylsäntasaista, että ei mitään erikoista kerrottavaa ole. Ehkä olen huomannut vanhemmuuden tuoman huolen omista lapsista hieman paremmin tai oikeastaan ajattellut asiaa taas kerran hieman enemmän. Täysi-ikäinen poikani lähtee viettämään synttäreitä, vappua, Suomen maailmanmestaruutta ja minä varoittelen kaikista mahdollisista vaaroista. No, ei siinä mitään asioista on hyvä muistuttaa, mutta kun sitten tulee mieleen oma nuoruus ja väistämättä mieleen ne ajatukset, joita heräsi silloin, kun oma äiti ja isä varoitteli minua. Tuntui, että "Hei! En minä mikään lapsi ole. Kyllä minä tiedän!", mutta näin tämä kierto vain menee. Välillä tuntuu, että "viisaat" isälliset neuvoni, eivät oikein mene perille tyttäreni hakiessa jatko-opiskelupaikkaa nyt yhdeksännen luokan loputtua. Toisaalta kuitenkin tuntuu, että omat lapseni kuuntelevat kuitenkin minua enemmän, kuin mitä minä kuuntelin omia vanhempia. Ota tästä nyt selvää kuka varottelee ketä ja kuka oppii ja mitä.

Varmaa kuitenkin on se, että kesä tulee ja ainakin minusta se on hienoa!

 

Ajattelin laittaa ihan vain ranskalaisinviivoin asioita ja ajatuksiani tähän:

 

- Lapsilisä ja toimeentulotuki.

Minun ajatusmaailmaani ei millään mahdu se, että ihmiset, jotka joutuvat elämään toimeentulotuenvarassa lapsiensa kanssa menettävät lapsilisänsä, koska se lasketaan heille tuloksi.

- Tasaverotus.

En voi välttyä ajatukselta, että pienituloiset kärsisivät tästä enemmän.

- Tampereen seudun joukkoliikenne.

Jonkinlainen yhteinen suunnitelma ja toteutus pitää saada aikaan. Valtion pitäisi tukea raitiovaunuliikenteen aikaan saantia niin, että kaikki lähikunnat pystyisivät osallistumaan siihen. Myös Pirkkalasta linja-autojen lisäksi tarvitaan raitiovaunulinja.

- Palvelut.

Palvelujen toimiminen ja jatkuvuus pitää pystyä takaamaan kuntien ja valtion yhteisrahoituksella.

- Maahanmuuttajat

On käsittämätöntä, että jotkut yksittäiset ehdokkaat ja jopa puolueet/puolue on nostaneet maahanmuuttovastaisuuden, jopa vihamielisyyteen viittaavat asiat vaaliteemoiksi. Minusta he ovat hyljänneet reiluuden, auttamisen, tasa-arvoisuuden, toisten huomioonottamisen, huolehtimisen, inhimillisyyden, kristillisyyden jne.

- Rahalliset tuet muille valtioille.

En osaa sanoa onko oikein tukea näitä viimeaikojen "konkurssi" valtioita, kuten Kreikka, Irlanti, Portugali ja mitä sitten vielä onkaan tulossa. Kauhistuttaa vain, kun enään ei puhuta miljoonista, vaan miljardeista.

 

Tässä nyt joitakin asioita, jotka ovat nousseet mieleeni. Toivottavasti mahdollisimman monet äänestävät ja miettivät omaltaosaltaan vaikkapa näitä kysymyksiä. Ei ole ihan sama ketä tai mitä puoluetta äänestää.