Monet ystäväni ovat iän myötä muuttaneet pois Pirkkalasta ja monet myös myöhemmin takaisin. Elämän tilanteet muuttuvat, opiskelun, työn, seurustelun, perheen ja monen muunkin asian vuoksi. Silloin voi tulla vastaan kotipaikkakunnan vaihto. Se on luonnollinen osa elämäämme. Hyvin monille jää kuitenkin kaipuu sinne omaan kotikuntaan ja tartutaan monesti tilaisuuteen, jos sellainen tulee, joka mahdollistaa muuton takaisin Pirkkalaan. Itse olen juuri näitä paluumuuttajia.

Juttelin kerran nuoruudenystäväni ja edelleenkin hyvän ystäväni kanssa paikkakunnasta, jossa molemmat asuimme ja vieläpä sattumalta samassa kaupunginosassa lähellä toisiamme. Ystäväni kertoi asuneensa jo muistaakseni lähes 20 vuotta poissa Pirkkalasta, mutta tuntevansa edelleen olevansa sydämeltään Pirkkalainen. En yhtään ihmettele tuntemusta, onhan täällä asiat hoidettu hyvin koulu, terveydenhoito, palvelut, asuminen, seurakunta ja moni muu jokapäiväisyyteen kuuluva asia.

Pirkkalan seurakuntakin toimii hienosti. Kaikilla työaloilla on työntekijänsä ja he hoitavat hyvin työnsä. Pirkkalassa lisääntyy väkiluku jatkuvasti ja sen myötä myös seurakuntaan kuuluvien lukumäärä nousee. Rakentamisen ja asukasmäärän kasvun kärjessä on varmastikin nyt Pere ja Toivion alueet. Vaikka olenkin maltillisella kannalla isojen investointien suhteen, niin juuri tälle alueelle seurakunta tarvitsee toiminnalleen tilan. Selvittelyjen jälkeen sitten voidaan päättää onko parempi hankkia seurakunnalle oma vai vuokratila. Näin voidaan varmistaa myös seurakunnan pysyminen yhtenä parhaimmista muistoista Pirkkalasta pois muuttaneiden mielissä. Lähes poikkeuksetta Pirkkalasta muistetaan seurakunta ja miten se on antanut elämälle tukevan pohjan. Seurakunnan toimintaan mukaan tulemisen kynnyttömyys on osaltaan myös sitä, että seurakunta tiloineen on siellä missä ihmisetkin.